Kuhmon Iso-Palonen on Ystävyyden puistoon kuuluva luonnonsuojelualue, jonka reittien varrella pääset ihailemaan kauniita harju- ja järvimaisemia sekä historiallisia paikkoja.

Kuva: Metsähallitus/Harri Tarvainen

Iso-Palosen lähtöpaikat

Suosituin lähtöpaikka on alueen länsipäästä löytyvä Matokangas. Varo, ettet lähde vahingossa väärää Matokangasta kohti, Lentua-järven läheisyydestä löytyy nimittäin samanniminen paikka. Alla olevasta linkistä klikkaamalla näet oikean paikan.

Google Maps

Maastokartta

Vaihtoehtoinen lähtöpaikka löytyy alueen pohjoispäästä Valkeiskankaalta.

Google Maps

Maastokartta

Kuva: Metsähallitus/Harri Tarvainen

Iso-Palosen historiaa

Iso-Palonen kuuluu Ystävyyden puistoon, joka on perustettu alun perin metsäpeuran suojelua varten. Suojelualue yltää Venäjän rajalle saakka. Aikoinaan metsäpeurat katosivat Suomesta kokonaan, mutta Venäjällä eläneet peurat alkoivat 50-luvulla levittäytyä pikkuhiljaa takaisin Suomen puolelle.

Paloselta löytyy myös merkkejä ihmisen toiminnasta. Tarkkasilmäiset bongaavat reittien varrelta tervahautojen ja peuranpyyntikuoppien, toiselta nimeltään lapinhautojen, jäänteitä.

Alueen suosituin taukopaikka, Saunaniemi, on toiminut pysähdyspaikkana entisaikojen erä- ja kirkkomatkoilla.

Alueelta löytyy myös muistoja sota-ajoista. Papinsalmen läheisyydestä löydät juoksuhautojen jäänteitä. Alueella ei koskaan käyty taisteluja, mutta juoksuhaudat kaivettiin harjuun kaiken varalta.

Kuva: Metsähallitus/Harri Tarvainen

Pyöräily Iso-Palosella

Iso-Paloselle voi suunnata myös maastopyörän kanssa. Virallista maastopyöräreittiä täällä ei ole, mutta jokamiehenoikeuksilla saat pyöräillä retkeilyreiteillä.

Ihan ensikertalaiselle reitti ei sovi. Poluilla tulee vastaan kiviä ja juuria, välillä pääset kiitämään tasaisessa kangasmaastossa. Pitkospuita reitillä on vähän.

Oma maastopyöräilyreissuni syksyllä 2022 oli aikamoista ähkimistä ja pyörän taluttamista. Juuri ennen lähtöämme alueen yli pyyhkäisi sade, joka muutti kivet ja juuret liukkaiksi. Oman ”tavallisen maastopyöräni” renkaat lipsuivat paljon, läskipyörillä liikkuvilla kavereillani oli huomattavasti helpompaa.

Polku on paikoin kovin kapea ja reunoilla kasvaa mustikoita, varaudu siis siihen, että löydät kenkiesi sisältä mustikoita pyöräretken jälkeen!

Kokemuksia Iso-Palosesta – kesäkuinen päiväretki Iso-Palosta kiertäen

Olen käynyt Iso-Palosella neljä kertaa, mutta tässä kerron kesäkuussa 2023 tekemästäni päiväretkestä. Kiersin alueen suosituimman reitin, 13 kilometrin pituisen Iso-Palosen reitin, joka kiertää järven ympäri.

Retkipäivänäni keli oli mitä mainioin, noin 20 astetta lämmintä ja aurinko paistoi. Ajoin tuttuun tapaan Matokankaan parkkipaikalle.

Alueelle saapuessani muistin, että olen melko lähellä Viiksimoa, missä oli vain paria viikkoa aikaisemmin tapahtunut karhuhyökkäys – lenkkeilijä oli vahingossa yllättänyt karhun ja joutunut tekeytymään kuolleeksi sen hyökätessä. Tuumasin, että minun pitää muistaa pitää meteliä pitääkseni karhut loitolla.

Tykkään kulkea reitin vastapäivään, näin parhaimmat maisemat jäävät loppupuolelle. Siispä lähdin kiertämään järveä ensin eteläpuolelta. Alussa ylitetään pieni kosteikko pitkospuita pitkin, tämän jälkeen noustaan harjun päälle.

Kangasmaastossa kulku sujui joutuisasti, eikä hyttysiäkään näkynyt paljoa. Välillä laskeudutaan alaspäin kosteampaan maastoon. Rapalammen jälkeen kuljin pienen suon yli, tupasvillat heiluivat kauniisti tuulessa.

Hieman ennen Saunaniemeä polku kulkee hienon hiekkarannan vierestä, tämän jälkeen tulee reitin kovin nousuosuus jyrkän Haapasärkän päälle. Täällä bongasin keskeltä polkua ison kakkakasan. Ajattelin ensin, että se on karhun, mutta minua viisaammat someseuraajat kertoivat kysen läjän olevan peräisin suden takamuksesta.

Saunaniemen laavu

Puolivälin taukopaikalla, Saunaniemen laavulla, ei tällä kertaa näkynyt muita retkeilijöitä. Eväitä suunnitellessasi huomioi, että nuotiopaikassa ei ole ritilää, ainoastaan metallitikku, jossa voi roikuttaa kahvipannua tai kattilaa. Makkaratikkuja löytyy kyllä, ja onneksi olinkin ottanut mukaani nimenomaan makkaroita, sillä muistin ritilän puuttumisen vasta paikalle saapuessani.

Eväät syötyäni lähdin kohti järven pohjoispuolta. Papinsalmella oli uusi silta, ja kevättulva oli helpottanut, joten pääsin yli kuivin jaloin. Pysähdyin myös ihmettelemään maassa näkyviä pitkiä painanteita – juoksuhautojen jäänteitä.

Vaihtoehtoinen tauko/yöpymispaikka Saunaniemen lähellä: Papinsalmen tulipaikka. Laavua ei ole, mutta paikka sopii mainiosti vaikkapa riippumattoiluun.

Reitin pohjoispuolelle tuuli pääsee puhaltamaan vähemmän, ja nyt aiempaa suurempi määrä itikoita liittyi matkaseurakseni. Minulla ei ollut mukana minkäänlaista itikkamyrkkyä, joten piti vain pistää jalkaa toisen eteen hieman aiempaa rivakammin. (Tämän takia myös valokuvat reitin loppupäästä jäivät vähemmälle, mutta onneksi minulla on varastoissa vanhoja kuvia, joilla täydentää artikkelia.)

Ihan reitin loppupäässä vastaan tulee kaunis Tammapuro ja sen vierellä sijaitseva laavu. Tämä on oikein kiva yöpymispaikka, olimme täällä mieheni kanssa yötä edellissyksyn Nuku yö ulkona -tapahtuman aikaan. Nukkuessa saa kuunnella rentouttavaa puronsolinaa. Tänne kannattaa ottaa mukaan myös onkivapa, laavun vierellä näkyi runsaasti kaloja.

Reitin loppuhuipennuksena, vain 100 metrin päässä parkkipaikasta, vastaan tulee yksi suosikkipaikoistani Kuhmossa – upea kelopuiden reunustama lampi. Muistelin, kuinka pääsin kerran kuvaamaan tätä paikkaa kuunvalossa, sumun noustessa takana olevalta suolta. Tämä oli yksi elämäni unohtumattomimpia näkyjä.

Autolle palasi virkistynyt retkeilijä. Tällaiselta rennolta, paljon valokuvaavalta kulkijalta reitin kulkemiseen taukoineen meni noin kuusi tuntia.

Palosen reitti sopii kenelle vain, joka jaksaa kulkea tuon 13 kilometriä. Maasto on tasaista, joten se sopii hyvin myös aloittelevalle retkeilijälle. Iso suositus!

Kokeile myös muita Ystävyyden puiston kohteita!

Sinisten ajatusten Lentua -järvi sekä hurjana virtaava Lentuankoski

Saari, jonne pääsee kahlaamalla – Harakkasaari

Upeita vanhoja metsiä, majavien aiheuttamia tulvia sekä vanha erämaatila – Elimyssalo