Lähtöpaikat
Päälähtöpaikka on Palolammin parkkipaikka.
Reiteille voit lähteä myös Urpovaaralta, tai Käärmesärkältä.
Jos haluat majoittua kansallispuiston läheisyydessä, on eräkämppä mainio vaihtoehto. Lue lisää Hiidenportin eräkämpistä täältä.
Hiidenportin reitit – päiväretkiä ja viikonloppuvaelluksia
Suosituin reitti on Palolammelta lähtevä Hiidenkierros, joka on reittivalinnastasi riippuen 3 – 5 kilometriä pitkä. Tämä reitti sopii myös lapsille.
Pidemmän päiväretken saat tehtyä 10,5 kilometrin mittaisella Kitulankierroksella, joka vie sinut Palolammelta Hiidenportin kautta Kitulanlammelle ja takaisin.
Puiston eteläpuolelta löydät Käärmesärkän pysäköintialueen.
Kansallispuiston lähellä sijaitsee myös Teerisuo-Lososuon soidensuojelualue, jonne pääset UKK-reittiä pitkin. Yhdistelemällä reittejä voit suunnitella itsellesi pidemmänkin vaelluksen. Artikkelin loppupuolelta löydät myös tarinan opiskelijaporukan viikonloppuvaelluksesta kansallispuistoon.
Lue reiteistä tarkemmin luontoon.fi -sivustolta.
Hiidenportin historiaa
Hiidenportin rotko on syntynyt miljoonia vuosia sitten tapahtuneessa maankuoren poimuttumisessa. Vaikka paikka onkin aina sijainnut kaukana kaikesta Kainuun salomailla, on sieltä löydetty merkkejä kivikautisesta elämästä, kuten kvartsi-iskoksia ja pyyntikuoppia.
Hiidenportti oli aikoinaan merkittävä pyhä luontopaikka
Ennen kristinuskon saapumista ihmiset palvoivat luontoa ja sen henkiä. Pyhiä luontopaikkoja kutsuttiin hiisiksi. Hiidenporttikin on ollut maagisena pidetty paikka.
Kristinuskon saapumisen jälkeen hiisi -sanan merkitys muuttui. Papit alkoivat julistaa hiisien olevan pahoja olentoja. Syntyi tarina, jonka mukaan hiisi asui Vuokatinvaaralla, mutta kirkonkellojen soiton alettua se raivostui ja keräsi karjansa ja piiloutui Hiidenporttiin. Rotkon pohjalla olevia mustia lampia onkin kuvailtu hiiden silmiksi.
Kovasinvaaran talo – elämää erämaan keskellä
Pysyvää asutusta Hiidenportin alueella ei ole juurikaan ollut. Ainoastaan Kovasinvaaralla on ollut talo, joka rakennettiin 1700-luvulla. Viimeiset asukkaat lähtivät vuonna 1949. Tilan paikan voi yhä nähdä maastossa helposti, vaikka rakennuksia siellä ei enää olekaan.
1900-luvun alussa Kovasinvaara oli kesäisin eräänlainen festivaalipaikka. Heinäkuussa ennen heinäntekoa siellä järjestettiin Hiidentanssit. Tansseissa lähikuntien nuoriso kokoontui tilalle seurustelemaan ja juomaan pontikkaa. Näistä tansseista moni löysi puolison itselleen.
Lue Hiidenportin historiasta lisää luontoon.fi -sivustolta.
Kokemuksia Hiidenportin kansallispuistosta
Viikonloppuvaellus Hiidenportissa syksyllä
Teimme opiskelijatovereideni kanssa syysretken Hiidenporttiin syyskuussa 2016. Itse olin tuolloin aivan amatöörivaeltaja, mutta onneksi kokeneemmat kaverini huolehtivat reitin suunnittelusta.
Menomatkalla keli oli sateinen, mutta onneksemme se lakkasi melkein samaan aikaan, kun saavuimme Urpovaaran parkkipaikalle. Suunnitelmanamme oli kävellä 4,5 kilometrin matka Kitulanlammen laavulle yöpymään.
Matkantekomme sujui todella hitaasti, sillä sateen jälkeen joka puolelle nousi sumua, mikä teki maisemasta aivan uskomattoman näköisen. Märät naavaiset puut seisoivat suomaisemassa aavemaisen näköisinä. Pysähtelimme jatkuvasti ihastelemaan näkymiä ja ottamaan kuvia. Näkymät olivat kuin fantasiaelokuvasta!
Kitulanlammen laavu
Reitti Urpovaaralta Kitulanlammelle on tasainen, joskin välillä juurakkoinen. Se kulkee vuorotellen metsäsaarekkeiden ja soiden läpi. Kitulanlampea lähestyessä vastaan tulee suurempia korkeuseroja.
Kitulanlammen laavu sijaitsee todella kauniilla paikalla niemennokassa. Vanhempi pariskunta oli jo asettunut laavulle, mutta meillä oli onneksi teltat mukana.
Paikalla on laavun lisäksi pari kupoliteltoille tarkoitettua puista tasoa. Meidän oli vaikeampi löytää hyvää pystytyspaikkaa tunneliteltoillemme, koska maa oli todella juurakkoista. Löysimme jonkinlaiset paikat, vaikkakin makuupaikkani alle jäi vieläkin ikävä juuri. Tänne kannattaa siis ehdottomasti lähteä mieluummin kupoliteltan tai riippumaton kanssa.
Jonkun aikaa nuotiolla istuskeltuamme painuimme yöpuulle. Lampi näytti aavemaiselta vielä aamullakin, kunnes pilvet väistyivät ja aurinko ajoi sumun pois.
Oravijärven laavu ja Porttilammen laavu
Seuraavana aamuna ajatuksenamme oli käydä ensin mutka Oravijärvellä. Matkaa Kitulanlammelta järvelle oli kaksi kilometriä. Tällä kertaa reitti kulki suurimman osan matkasta kuusimetsässä.
Järvellä pidimme tauon ja ihastelimme maisemaa. Sen jälkeen oli aika lähteä päivän päänähtävyyttä, eli itse Hiidenporttia kohti.
Kuljimme ensin takaisin Kitulanlammelle, josta jatkoimmme Porttilammen laavulle. Tämäkin laavu oli todella kauniilla paikalla ja jäimme siihen kokkaamaan lounasta. Varsinainen Hiidenportti on aivan Porttilammen vieressä. Syötyämme lähdimmekin tutustumaan rotkoon tarmoa täynnä.
Hiidenportti ja Kovasinvaara
Itse Hiidenportin rotkoa pääsee ihastelemaan eteläpuolelta käsin. Ja olihan se komea paikka. Jyrkät rotkon seinämät, joiden juurella lepää mustia suolampia. Lammet todella olivat kuin hiiden silmät. Jokainen täällä vieraileva varmasti miettii, mitä pelottavia otuksia tuolla rotkon pohjalla asuukaan.
Rotkoa aikamme ihailtuamme päätimme poiketa myös Kovasinvaaran vanhan asumuksen pihamaalla. Paikalla oli kaunis niitty ja löysimme koivikosta myös kanttarelleja.
Toisen yömme olimme päättäneet viettää Urpolammella, lähellä automme jättöpaikkaa. Hiidenportista sinne tuli käveltävää vielä viisi kilometriä.
Tällä kertaa olimme laavulla keskenämme. Pimenevässä syysillassa oli mukava istua nuotiolla. Yöllä osa meistä vetäytyi telttoihin, osa laavuun.
Huom! Urpolammen laavu on poistettu kesällä 2021. Urpovaaralta löytyy edelleen parkkipaikka ja ekopiste.
Viimeisen aamun saimme viettää rennosti, ilman kiirettä minnekään. Ihastelimme syksyistä aamu-usvaa lammen päällä. Aamupalan laiton jälkeen kävelimme viimeisen pikku pätkän autollemme.
Kotiintuomisiksi reissulta saimme sieniä, sekä ennen kaikkea virkistynyttä mieltä. Itse olen vieraillut Hiidenportin kansallispuistossa kolme kertaa ja vaikka siellä onkin aina kaunista, niin kyllä tämä syksyinen visiitti oli kaikista maagisin.
Hiidenportin kansallispuisto talvella
Hiidenporttiin pääsee talvellakin, mutta muista pakata mukaasi lumikengät tai metsäsukset, sillä puistossa ei ole lanattuja reittejä. Parina viime vuotena tie Palolammelle on aurattu, mutta tarkista aina ennen lähtöä puiston ajankohtaiset tiedotteet luontoon.fi -sivulta.
Kansallispuiston eteläpuolinen Käärmesärkän lähtöpaikka on aina saavutettavissa – Valtimontie pidetään aina aurattuna. Parkkipaikkaa ei aurata, mutta auton voi jättää Porttijoentien risteykseen.
Kokemuksia Hiidenportin Kansallispuistosta talvella – Hiihtoretki Käärmesärkältä Pitkä-Portille
Lähdimme Katsastamaan Hiidenportin kansallispuistoa mieheni kanssa liukulumikengillä vuoden 2023 aprillipäivänä. Päätimme mennä tutustumaan kansallispuiston eteläpuoleen, jota emme olleet aikaisemmin katsastaneet. Ajatuksena oli hiihtää joko Pitkä-Portille tai Oravijärvelle saakka, riippuen miten raskas reissusta tulee.
Jätimme auton Porttijoentien haaraan ja reitin lähtöpiste löytyi vaivatta ison kyltin ansiosta. Reittikin löytyi helposti puihin maalattujen punaisten merkkien ansiosta.
Heti alkumatkasta huomasimme, että tästä tulee raskas reissu – viime päivinä satanut lumi upotti kovasti ja hengästyimme nopeasti. Aurinkoisissa kohdissa lumi oli myös pehmentynyt ja tarttui välillä suksien pohjakarvoihin kiinni.
Reitti sukelsi heti alussa upeaan vanhaan metsään, vaikka emme olleet vielä edes kansallispuiston alueella. Näin upeassa ympäristössä ei ala helposti väsyttää, vaikka joutuukin rehkimään!
Reitti seurailee Porttijokea, enimmäkseen kuljetaan harjujen päällä. Välillä vastaan tulee karun kauniita soita, joista töröttää kelopuita. Yhdessä metsäkohdassa hömötiainen tuli luoksemme ja sillä oli kovasti asiaa – se jäi eräälle oksalle ja pyöri siinä vaikka miten päin, piipittäen samalla jatkuvalla syötöllä.
Pari kilometriä hiihdettyämme tuumasimme, että ruokatauko täytynee pitää Pitkä-Portilla, raskas lenkki laittoi mahan kurisemaan. Ehkä voisimme jatkaa ruoan jälkeen vielä hieman kauemmaksi. Maisemat olivat komeat – joen toisella puolella kohosi korkea seinämä, olimmehan kanjonin pohjalla. Paikasta tuleekin mieleen Korouoma tai Hossa!
Nuotiopaikalle saapuessamme meitä kohtasi kuitenkin ikävä yllätys – puuvaja oli romahtanut, eikä nuotiopaikkaa näkynyt missään. Tottakai oletimme sen olevan lumen alla, mutta yleensä lumesta sojottava grilliteline paljastaa sen sijainnin. Nyt ei hangesta törötti vain puita – ei grillitelinettä.
Paikalla on komea kallionkieleke, jonka päällä on pöytä ja penkit. Päätimme istahtaa pöydälle syömään keksejä ja juomaan mehua, että saisimme ainakin vähän energiaa. Repussa olisi odottanut kasvissosekeitto ja makkaroita, joten ateria jäi paljon pienemmäksi kuin haaveilimme.
Tuumasimme, että tämmöisillä eväillä ei kyllä jatketa matkaa kauemmaksi, joten istuskelimme jonkun aikaa auringonpaisteesta nauttien, kunnes lähdimme hiihtelemään omia jälkiämme takaisin autolle. Laskeva aurinko antoi kaunista kultaista valoaan ja pysähtelimmekin monta kertaa ihastelemaan paikkoja.
Autolle päästyämme olimme väsyneitä, mutta onnellisia. Tuumasimme, että pidimme oikeastaan tästä puiston eteläpuolesta enemmän, kuin Palolammen päästä. Liekö syynä uutuudenviehätys vai mikä, mutta maisemat olivat kyllä todella upeat!
PS: Näitä liukulumikenkiä saa vuokrattua minulta Kuhmossa!
Hiidenportti on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Kainuun lomailijalle. Tästä hiljaisesta kansallispuistosta voit sinäkin löytää erämaan rauhaa.
Retkipäivän jälkeen on mahtava ajella muutama kilometri omaan vuokramökkiin saunomaan ja illanviettoon. Lue lisää Hiidenportin eräkämpistä täältä.
Lähistöllä: Teerisuo-Lososuon soidensuojelualue
Oletko kiinnostunut Suomen pyhistä luontopaikoista? Täältä löydät lisää aiheeseen liittyviä vierailukohteita!
Kiersimme kitulankierroksen, 10,5 kilometriä tiistaina, 20.9.-22. Tällaisille yli 70-vuotiaille, tällä reitillä ensikertalaisille maasto osoittautui erittäin haasteelliseksi. Tuskin olisimme uskaltaneet valita noin pitkää reittiä, jos olisimme etukäteen tienneet sen vaikeusasteen, mutta selvisimme sentään hengissä takaisin ihmisten ilmoille. Viitisen tuntia matkaan meni evästaukoineen. Toivomuksena reitin suhteen on, että rikkonaiset pitkospuut uusittaisiin, koska niillä tuollaisinaan on itsensä loukkaamisen vaara hyvinkin suuri.
Kiitos tilannepäivityksestä! Kitulankierros on tosiaan Hiidenkierrosta vaativampi, polut ovat kapeita ja niillä on paljon juuria ja kiviä sekä korkeuserojakin. Uskon ja toivon, että pitkokset tullaan uusimaan, kun puiston muitakin rakenteita on viime vuosina laiteltu parempaan kuntoon. Onneksi pääsitte ehjinä takaisin ja selvisitte haasteista. 🙂