Mikä?

Elimyssalon luonnonsuojelualue sijaitsee itäisessä Kuhmossa ja se kuuluu Ystävyyden puistoon. Pääset ihastelemaan kelopuiden koristelemia soita, ikivanhoja kuusimetsiä sekä erämaatiloja. Elimyssalo ei ole kovinkaan tunnettu retkikohde ja siellä saakin yleensä kulkea aivan omassa rauhassa.

Kaksi henkilöä Elimyssalon pitkospuilla
Kuva: Metsähallitus/Harri Tarvainen

Elimyssalon lähtöpaikat

Useimmat aloittavat retkensä Saari-Kiekin parkkipaikalta:

Voit lähestyä aluetta myös pohjoisesta, Viiksimosta käsin:

Talvisin teitä lähtöpaikoille ei aurata, ellei lähellä ole hakkuutyömaita. Katso ajankohtainen tilanne luontoon.fi -sivuilta.

Majavan pato Elimyssalossa

Elimyssalon historiaa

Metsäpeura liittyy vahvasti Elimyssaloon. Aikoinaan peuroja eli ympäri Suomea, mutta liiallisen metsästyksen takia ne hävisivät maastamme 1900-luvun alussa.

1950-luvun lopussa tehtiin iloinen havainto – metsäpeurat olivat palanneet Suomeen, nimenomaan Kuhmon Elimyssalolle. Kantaa oli säilynyt Venäjän puolella, eikä luonto tunne ihmisten tekemiä rajoja.

Peurojen elinolot haluttiin turvata ja näin Elimyssalosta tuli luonnonsuojelualue.

Levävaara ja Latvavaara – erämaatorpat, joihin ei koskaan ole kulkenut tietä

Elimyssalossa pääset tutustumaan myös kahteen erämaatorppaan, Levävaaraan ja Latvavaaraan. Molemmat tuvat autioituivat 1960-luvulla, mutta Metsähallitus pitää paikkoja 1950-luvun kuosissa mm. niittotöillä.

Levävaaran torppa ja kaksi naista kävelemässä
Kuva: Metsähallitus/Harri Tarvainen

Lue Elimyssalon historiasta tarkemmin luontoon.fi -sivustolta.

Kokemuksia Elimyssalosta – elokuinen päiväretki majavien valloittamalle Elimysjärvelle

Kävimme päiväretkellä Elimyssalossa elokuussa 2022.

Reitiksi valikoitui Elimysjärven kierto – 13 kilometrin mittainen ympyräreitti. Olimme lukeneet ennen retkeä luontoon.fi -sivustolta, että järven pinta on viime vuosina noussut, kun majavat ovat rakennelleet patojaan.

Ajoimme Saari-Kiekin lähtöpaikalle Juntintietä pitkin. Tie on ihan hyvä hiekkatie, välillä sora on tosin kasaantunut ikävästi tien keskelle ja kovin matalalla autolla ajaessa tämä voi aiheuttaa ongelmia. Oma Primerani selvisi tiestä ihan hyvin, pari kiveä kolahti ikävän kuuloisesti auton pohjaan aiheuttamatta kuitenkaan vahinkoa.

Ensimmäinen etappi on 1,5 km Saari-Kiekiltä Levävaaran erämaatilalle. Viimeksi täällä käydessäni paikalla oli lampaita ja lammaspaimenia, mutta tänä vuonna tila oli autio. Ihastelimme hetken vanhaa pihapiiriä, kunnes jatkoimme matkaa.

Levävaaran torppa kauempaa katsottuna

Levävaaralta Elimysjärveä kohti jatkaessa polku kulkee vuoroin varjoisissa metsäsaarekkeissa, vuoroin soilla. Pitkokset ovat ihan hyvät, mutta vastaan tulee välillä myös rikkonaisia kohtia.

Kuinka paljon Elimysjärven pitkokset uppoavat?

Elimysjärvelle saapuessa tullaan ensiksi puron ylittävälle sillalle. Muistin viime käynnistäni, että sillan vieressä makaa komea kelopuu, jonka halusin kuvata jälleen. Puu oli kuitenkin jäänyt suurimmaksi osaksi veden alle. Sain ainakin tehtyä kuvaparin, josta näkyy hyvin vedenkorkeuden muutos.

Kelo vuonna 2019
Kelo vuonna 2022

Tässä vaiheessa polkua kannattaa varautua kahlaamaan. Sillan viereiset pitkokset upposivat vain pari senttiä, eivätkä vaelluskenkämme kastuneet ollenkaan. Ajattelimme päässeemme helpolla, mutta pitkoksia oli tulossa myöhemmin lisää…

Pitkospuut veden varassa Elimyssalossa

Sillan jälkeen reitti siirtyy jälleen metsän puolelle ja siellä tulee vastaan yksi reitin epävirallisista nähtävyyksistä; pari metriä korkea muurahaiskeko! Kävimme ihastelemassa kekoa ja ihmettelimme, miten karhu ei ole koskaan sitä hajottanut.

Nainen ja suuri muurahaiskeko

Lähempänä laavua polku siirtyy jälleen aivan järven rantaan ja vastaan tulee lisää pitkoksia. Olimme etukäteen ajatelleet, että ne tuskin uppoavat sen enempää, kuin aiemmat, mutta olimme väärässä – pitkokset painuivat 10 – 15 cm veden alle ja molemmat kastelimme kenkämme.

Laavun lähellä kuulimme vedestä valtavan molskahduksen, kuin iso kivi olisi viskattu veteen. Ihmettelimme hetken äänen lähdettä, kunnes tajusimme sen lähteneen majavasta! Majava uiskenteli järvessä vierellämme.

Elimysjärvi ja kelopuu
Pitkospuut Elimyssalossa

Myös laavun ympäristö oli hiukan muuttunut viime käyntimme jälkeen. Tulipaikka oli edelleen kuivalla maalla, mutta rantaviiva oli siirtynyt lähemmäksi.

Keittelimme kahvia ja paistoimme eväsleipiä ja makkaraa. Vieraskirjassa lähes kaikki puhuivat uponneista pitkoksista. Eräs perhe oli kahlannut vedessä polviaan myöten!

Nuotio, kahvipannu ja kaksi leipää

Päätimme tehdä paluumatkan samaa reittiä mitä tulimmekin, koska muistelin järven pohjoispuolella olevan pitkiä pitkososuuksia, emmekä halunneet hämärän lähestyessä lähteä testaamaan, kuinka niillä kulkeminen sujuu. (Jälkikäteen, kun keskustelin aiheesta Facebookin Koe Kainuu -ryhmässä, kuulin, että nimenomaan järven eteläpuoli oli haastavin osio, me kuljimme sen sitten vielä kahteen kertaan!)

Majavan pato Elimyssalossa

Paluumatkan kuljimme upeassa auringonlaskun valossa ja pääsimme takaisin autolle juuri ennen pimeää. Viimeisellä suolla taivas värjäytyi upean oranssiksi!

Elimyssalo on mainio retkikohde kaikille vanhoista metsistä ja soista pitäville kulkijoille. Jos et ole koskaan nähnyt majavaa, kannattaa suunnata Elimyssaloon ja saat hyvät mahdollisuudet niiden bongaamiseen!

This site is registered on wpml.org as a development site. Switch to a production site key to remove this banner.